1.Mitkä ovat opettajan verkostoitumisen hyödyt opettajan ja oppilaan näkökulmasta?
Helakorven (2012,1) mukaan verkostoissa toimiminen mahdollistaa sen, ettei kaikkien tarvitse osata kaikkea, vaan toimijat auttavat toisiaan jakamalla erityisosaamistaan.
Helakorpi (2012, 1) toteaa myös, että erityisosaamisen jakamisen lisäksi verkostot voivat yhdessä kehittää uutta, synergistä osaamista, jota ei ole millään muulla verkostolla.
Toimivien käytäntöjen vaihto ja vertaistuen saaminen on tärkeää.
Ammattikorkeakoulujen on pystyttävä tki-toiminnan osalta suunnitelmallisemmin palvelemaan alueen pk-yrityksiä ja palvelusektoria niiden tarpeita vastaavalla tavalla (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2012, 32). Tämän lauseen valossa ammattikorkeakoulun opettajan näkökulmasta verkostoituminen yritysmaailman edustajien kanssa on ensiarvoisen tärkeää, koska tutkimus, kehittämis - ja innovaatiotoiminnan kehittäminen on sekä kesussa että ammattikorkeakoulujen uudessa rahoitusmallissa nostettu yhdeksi tärkeimmistä elementeistä amk-opetusta kehitettäessä.
Ammattikouluissa opettaja tutustuu ja pitää yhteyttä työnantajiin työssäoppimisen valvonnan yhteydessä. Näistä kontakteista on paljon hyötyä opettajalle. Tulevien työssäoppimispaikkojen järjestäminen onnistuu huomattavasti helpommin, jos opettajalla on jo paikallisia alan toimijoita tiedossaan. Työnantajien tunteminen helpottaa opettajaa oikean työssäoppimispaikan ja sopivan opiskelijan yhteensaattamisessa.
“Korkeakoulujen henkilöstön kansainvälisyys tukee opiskelijoiden kansainvälisyyttä”, todetaan kesussa. Tämä on minusta itsestään selvää, koska opettajalla joka pitää kansainvälisyyttä tärkeänä ja toimii itse kansainvälisissä verkostoissa, on positiivinen asenne kansainvälisyyttä kohtaan. Hänellä on myös kontakteja joiden avulla opiskelijatkin pääsevät mukaan kansainväliseen toimintaan, esim. hanketyön, työssäoppimisen tai ulkomailla opiskelun merkeissä.
Verkostoitunut opettaja pystyy antamaan mahdollisia työssäoppimispaikkojen kontaktitietoja oppilailleen. Lisäksi opettajan verkostojen lisääntynyt tietomäärä ja asiantuntijuus hyödyttää tiedonhankkimisessa oppilasta.
Edu.fi artikkelissa, joka käsitteli TVT:tä opetuksessa löytyi listaus, jossa kuvailtiin mitä sosiaalisessa mediassa verkostoitumisen avulla voi saavuttaa. Alla suora lainaus artikkelista:
Verkostojen avulla voi esimerkiksi
löytää uusia toimintaideoita
toteuttaa erilaisia asioita kustannustehokkaasti
hankkia kätevästi oleellista informaatiota
välttää päällekkäistä työtä
vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin
selvittää ongelmia ja
oppia uutta.
(Rongas 2012)
Verkostoituminen keventää opettajan työtä, sillä verkostoissa yhteisiä asioita voidaan kehitellä vertaistuotantona sen sijaan, että opettaja työstäisi asiaa yksin omassa työhuoneessaan. Verkostoissa syntyy joukkoäly, kun mestarit ja noviisit yhdistävät tietonsa. Nyky-yhteiskunnassa kukaan ei voi hallita kaikkea, joten tukeutuminen muihin ihmiseen on välttämätöntä. Sosiaalisen median verkostoissa on valtava ihmisten tiedoista ja taidoista koostuva varanto. Jaettu tieto ei myöskään vähennä ihmisen tietoa, vaan usein pelkästään lisää sitä, sillä jakaja saa myös verkostoista tietoa itselleen. (Röngäs 2012)
Opettaja on sekä yhteiskunnan muutoksien, että koulun pedagogisten kehittämistarpeiden vuoksi haasteiden viidakossa. Erilaiset ongelmat ja kehittämistarpeet lisääntyvät enenevässä määrin ja nopeassa tahdissa. Kari Kiviniemen tutkimuksesta (2000) seuraavassa otoksena pieni osa opettajien kokemista haasteita, joita eri suunnilta kouluille asetetaan:
- koulun avaaminen ympäristöönsä
- yhteydet muihin kouluihin
- osallistuminen arvokeskusteluun
- tietoisuus opettajasta vaikuttajana
- lasten ja nuorten kulttuurin tuntemus
- kotien tukeminen kasvatuskysymyksissä
- opettajien yhteistyön edistäminen
(Aaltola 2002, 49-50.)
Asiantuntijat rakentavat yhteistä osaamista ja artefakteja, joiden pohjalta he voivat toimia jatkossa. Yhteisen käsitteistön luominen, koskien toimintajärjestelmiä, työvälineitä, osallistujien rooleja tms. mahdollistaa verkostomaisen toiminnan. Osaaminen verkostoissa toimivassa organisaatiossa ei voi perustua pelkästään yksilöiden henkilökohtaiseen osaamiseen, vaan tarvitaan myös organisaatio-osaamista sekä verkosto-osaamista. (Helakorpi 2011, 153.)